Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kansa huusi hoosiannaa ja heitteli vaatteita ja heilutteli palmunoksia. Näin kerrotaan ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumissa. Mitä sitten? Mitä se meitä liikuttaa - joku vanha tarina? Onko se vain vanha kaunis tarina?
Millaista olisi, jos Jeesus eläisikin nyt täällä Lahdessa. Mihin hän menisi ja millä? Mitä siellä tapahtuisi? Kerron ensin vähän taustaa tuolle parintuhannen vuoden takaiselle tilanteelle.
Jerusalemin pääsiäisjuhla oli vuoden suurin uskonnollinen tapahtuma, johon mahdollisimman moni koko maasta halusi päästä osallistumaan. Jerusalemin kapeilla kujilla oli ihan mahdoton tungos, jossa kauppiaat kauppasivat tuotteitaan kovaäänisesti ja kaukaa tulleet taikurit ja ihmeidentekijät esittelivät taitojaan. Väkijoukko houkutteli paikalle myös taskuvarkaita ja terroristeja. Jerusalemhan oli tuolloin roomalaisten miehittämä ja kapinoitsijoita riitti. Maailma oli levoton ja olot epävarmat. Jerusalemilaiset olivat huolissaan monista arjen asioista: mistä asunto ja työ, riittääkö ruoka ja miten lapset, vanhukset ja sairaat selviytyvät.
Mekin kokoonnumme kaikenlaisiin suuriin tapahtumiin. Olisiko Jeesus lentänyt torille joulunavaukseen kuten joulupukki? Tai lähtisikö hän suuriin marketteihin ja tavarataloihin keskelle kiireisintä jouluhässäkkää. - Varmasti hän menisi juuri sinne missä ihmiset ovat. Häntä odotettaisiin paikalle luksusautolla tai helikopterilla, mutta millä hän oikeasti menisi? - Ehkä lainapyörällä tai ikivanhalla pappatunturilla…
Jeesukselle levitettäisiin punainen matto kuin valtionpäämiehille ja kansa heiluttaisi hurraten siniristilippuja. Kamerat räpsyisivät huutomyrskyn keskellä ja julkkistähdet liimautuisivat hänen kylkeensä päästäkseen samaan kuvaan. Kyseessä olisi vuoden suurin mediatapahtuma.
Ajatusleikkiä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta mitä sitten? Maailma on muuttunut valtavasti kahdessa tuhannessa vuodessa - tai sitten ei oikeastaan ollenkaan. Tekniikka on toki kehittynyt, mutta ihminen ei juurikaan. Maailma on yhä levoton ja ihmiset kaipaavat rauhaa. Samat arjen asiat askarruttavat. Suuret ylikansalliset instituutiot määrittävät elämisen rajat ja puitteet. Yksittäinen ihminen saattaa tuntea olonsa epävarmaksi ja pelätä monenlaisia katastrofeja.
Takavuosina oli tapana toivoa joululahjaksi maailmanrauhaa. Nyt tuntuu, että suurin toive on saada sisäinen rauha. Siinä eivät auta hallitukset, ammattiliitot, raha eikä edes joulupukki.
Siksi me haluamme kuulla Raamatun kertomuksia Rauhan ruhtinaasta, joka tulee nöyränä. Hän ei ole ylpeä eikä loistokas kuningas. Ei hän odota, että me kumartelemme ja mielistelemme häntä. Eikä hän vaadi meiltä palvelua, vaan päinvastoin: Hän tahtoo tulla meidän luoksemme hiljaisena ja kuunnella huolemme. Hän tahtoo kulkea rinnallamme ja kantaa uupumusta ja tuskaa yhdessä meidän kanssamme. Hän haluaa toki myös iloita ja riemuita kanssamme.
Hän tahtoo tulla luoksemme ja antaa meille rauhan. Hän antaa meille avaimet sovintoon itsemme ja läheistemme sekä Jumalan kanssa. Kaiken epävarmuuden ja epätoivon keskelle saapuu Jeesus Kristus - Rauhan ruhtinas, vanhurskas kuningas, jonka valtakunta on rauhan, rakkauden ja toivon valtakunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti