Toukokuun Tuomasmessu Ristinkirkossa 11.5. 2008 klo 18.
Teemana helluntai, äitienpäivä ja kansainvälisyys
Ana Virtanen ja Kaarina Koho-Leppänen puhe, Theresa Doang, laulu
Helena Ylönen, liturgia
Ulla Taipale, juonto
Ykä Rakkolainen ja Matti Laitisen bändi
Messun jälkeen teejatkot
Äitienpäivänä monella on ikävä, kaipuu äitiä - kauniista muistoista, kaikesta hyvästä mitä äiti on antanut. Äitienpäivänä monella on ikävä, kun äitiä ei ole ollut - ei muistoja, tai muistot kipeitä…
Ihmisen ikävällä on erilaiset kasvot – ihmisen kulkeman tien kautta muotoutuneet – läsnä olemisen –ja olemattomuuden kokemuksen kautta muodostuneet - ilon ja kivun kasvot. Rakkauden ja rakkaudettomuuden hintana on ikävä.
Oppilaitos- ja maahanmuuttajatyön ja fellow-ship –ryhmän johdolla järjestetyssä ja toteutettavassa Tuomas messussa kahden lapsen yksinhuoltaja Ana Virtanen Angolasta välittää draaman ja gospel tanssin keinoin sanomaa Jumalan läsnäolosta ihmisen elämän pimeimmissäkin vaiheissa.
Ana oli toiminut mallina ja tanssin opettajana Etelä-Afrikassa ennen kohtalokasta auto-onnettomuutta, jonka jälkeen hän oli kolme kuukautta koomassa. Vaikeiden leikkausten jälkeen lääkärit eivät antaneet Anan toipumiselle toivoa.
Toisin kävi, tänään Ana asuu Hollolassa ja on kiinnostunut oman tanssin lahjan kautta jakamaan elämän haavoittamille ihmisille rikkautta, mitä Jumala meille jokaiselle haluaa jakaa. (Hän saattaa olla useille tuttu 4-tv Talent- ohjelman tai useiden lehtikirjoitusten myötä) Vietnamilais- syntyinen Theresa Doang laulaa.
Helena Ylönen, srk-pastori .
Huhtikuun Tuomasmessu Ristinkirkossa 27.4.08 klo 18
Teemana rukoussunnuntai
Kalle Kivi ja Sallamaria Rautavaara, puhe
Miika Hämäläinen, liturgia
Maria Siren ja Cantus Novus sekä Miikka Kallion bändi
Teejatkoilla messun jälkeen Stand Up -saarnaaja Tero Kajander
Rukouksen Tuomasmessu Ristinkirkossa 27.4. 2008 klo 18 !
”Minä menen nukkumaan. Amen.”
Rukoileminen on suosittua, tutkimusten mukaan 80 prosenttia suomalaisista rukoilee. Rukous auttaa meitä kuuntelemaan ja hiljentymään, rukous kantaa kun on vaikeaa, ja ennen kaikkea, rukous on lepoa.
Voidaan ajatella, että välimatka meidän ja Jumalan välillä on juuri rukouksen mittainen. Rukous huokuu Jumalan lapsen levollisuutta. Menen levolle ja nukahdan, ehkä iltarukous jäi kesken tai unohtui kokonaan, mutta ei se mitään. Sitten herään taas aamuun; koko yön Herra suojeli minua. Tämä suojeluoperaatio ei ole riippuvainen minun rukousteni eikä uskoni määrästä. Tai on se ehkä sillä tavalla, että huono rukoilija ja heikkouskoinen tarvitsee aivan erityistä suojelua ja hänelle järjestetään sellainen. Rukouksessa olennaista ei siis ole sen määrä tai muoto.
Heikoinkin huokaus lasketaan rukoukseksi. Tällaiseen heikkoon huokaukseen on jopa luvattu erityinen siunaus, sillä silloin kun emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, Pyhä Henki auttaa meitä ja rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. Kaukanakin koettu Jumala on tavoitettavissa juuri rukouksella ja jo Luther sanoi pelkän huokauksena ilmaistun rukouksen kaikuvan taivaassa kovana pauhuna.
Mieleeni tulee se Lutherin rukous, josta olen kuullut kerrottavan. Uskonpuhdistaja oli väsyksiin asti selostanut Jumalalle iltarukouksessa monia maailmansa ja kirkkonsa huolenaiheita. Sitten hän yhtäkkiä oivalsi: ”Ai niin, Herra, tämähän on sinun maailmasi ja sinun kirkkosi. Pidä niistä huoli. Minä menen nukkumaan. Amen.”
Kaija Jyrkkä
