Rukouksen Tuomasmessu Ristinkirkossa 27.4. 2008 klo 18 !

”Minä menen nukkumaan. Amen.”

Rukoileminen on suosittua, tutkimusten mukaan 80 prosenttia suomalaisista rukoilee. Rukous auttaa meitä kuuntelemaan ja hiljentymään, rukous kantaa kun on vaikeaa, ja ennen kaikkea, rukous on lepoa.

Voidaan ajatella, että välimatka meidän ja Jumalan välillä on juuri rukouksen mittainen. Rukous huokuu Jumalan lapsen levollisuutta. Menen levolle ja nukahdan, ehkä iltarukous jäi kesken tai unohtui kokonaan, mutta ei se mitään. Sitten herään taas aamuun; koko yön Herra suojeli minua. Tämä suojeluoperaatio ei ole riippuvainen minun rukousteni eikä uskoni määrästä. Tai on se ehkä sillä tavalla, että huono rukoilija ja heikkouskoinen tarvitsee aivan erityistä suojelua ja hänelle järjestetään sellainen. Rukouksessa olennaista ei siis ole sen määrä tai muoto.

Heikoinkin huokaus lasketaan rukoukseksi. Tällaiseen heikkoon huokaukseen on jopa luvattu erityinen siunaus, sillä silloin kun emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, Pyhä Henki auttaa meitä ja rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. Kaukanakin koettu Jumala on tavoitettavissa juuri rukouksella ja jo Luther sanoi pelkän huokauksena ilmaistun rukouksen kaikuvan taivaassa kovana pauhuna.

Mieleeni tulee se Lutherin rukous, josta olen kuullut kerrottavan. Uskonpuhdistaja oli väsyksiin asti selostanut Jumalalle iltarukouksessa monia maailmansa ja kirkkonsa huolenaiheita. Sitten hän yhtäkkiä oivalsi: ”Ai niin, Herra, tämähän on sinun maailmasi ja sinun kirkkosi. Pidä niistä huoli. Minä menen nukkumaan. Amen.”

Kaija Jyrkkä