Siunattua kesää ja tapaamisiin 31.8. klo 16 Ristinkirkossa

Tämän kevään viimeinen Tuomasmessu oli 11.5. On aika kesän ja auringon, luonnon ihmeiden, levon ja rauhan. Jumalan luoman kesän kukka ja lintu opettavat meille Sören Kiekegaardin sanoin:

"Heitä kaikki murheesi Jumalan päälle,
täydelleen, ehdottomasti,
kuten kukka ja lintu:
silloin tulet ehdottomasti iloiseksi,
kuten kukka ja lintu.
Ehdoton ilo on nimittäin:
rukoilla sitä kaikkivaltaa, jolla kaikkivoipa Jumala
kantaa kaiken murheesi huokeasti kuten tyhjän.
Ja tämä on myöskin ehdoton ilo, tämä seuraava:
että rukoillen saapi uskoa, Jumala pitää sinusta huolen."
Kedon kukka ja taivaan lintu, Sören Kierkergaard,
suom. Heikki Linnove, 1939.

Loppukesällä 31.8. klo 16 on Ristinkirkossa ideointi- ja suunnittelupalaveri tuomasmessujen toteuttamisesta. Jos tunnet sydämessäsi kutsua tulla yhdessä muiden kanssa toteuttamaan tuomasmessua Lahden Ristinkirkossa, niin tervetuloa tuohon yhteiseen kokoontumiseen !
Syksyn ensimmäinen Tuomasmessu Ristinkirkossa on 28.9. 2008 klo 18.

Siunattua kesää kukkasineen ja lintuineen Jumalan hyvässä huomassa !

Kaija Jyrkkä

Tuomasmessupalvelua Sokoksessa 8.5. klo 16-18

Tuomasmessupalvelua Sokoksessa 8.5. klo 16-18

Voit jättää Äitienpäivän kansainväliseen tuomasmessuun esirukouksia Sokoksen toisessa kerroksessa torstaina 8.5. klo 16-18 välisenä aikana. Pastori Kaija Jyrkkä on paikalla keskustelua varten ja jakaa samalla infoa Tuomasmessun tiimoilta.

Tuomasmessu 11.5.2008 klo 18.

Toukokuun Tuomasmessu Ristinkirkossa 11.5. 2008 klo 18.

Teemana helluntai, äitienpäivä ja kansainvälisyys

Ana Virtanen ja Kaarina Koho-Leppänen puhe, Theresa Doang, laulu

Helena Ylönen, liturgia

Ulla Taipale, juonto

Ykä Rakkolainen ja Matti Laitisen bändi

Messun jälkeen teejatkot

Helena Ylönen: Tuomasmessu 11.5.2008

Äitienpäivänä monella on ikävä, kaipuu äitiä - kauniista muistoista, kaikesta hyvästä mitä äiti on antanut. Äitienpäivänä monella on ikävä, kun äitiä ei ole ollut - ei muistoja, tai muistot kipeitä…

Ihmisen ikävällä on erilaiset kasvot – ihmisen kulkeman tien kautta muotoutuneet – läsnä olemisen –ja olemattomuuden kokemuksen kautta muodostuneet - ilon ja kivun kasvot. Rakkauden ja rakkaudettomuuden hintana on ikävä.

Oppilaitos- ja maahanmuuttajatyön ja fellow-ship –ryhmän johdolla järjestetyssä ja toteutettavassa Tuomas messussa kahden lapsen yksinhuoltaja Ana Virtanen Angolasta välittää draaman ja gospel tanssin keinoin sanomaa Jumalan läsnäolosta ihmisen elämän pimeimmissäkin vaiheissa.

Ana oli toiminut mallina ja tanssin opettajana Etelä-Afrikassa ennen kohtalokasta auto-onnettomuutta, jonka jälkeen hän oli kolme kuukautta koomassa. Vaikeiden leikkausten jälkeen lääkärit eivät antaneet Anan toipumiselle toivoa.

Toisin kävi, tänään Ana asuu Hollolassa ja on kiinnostunut oman tanssin lahjan kautta jakamaan elämän haavoittamille ihmisille rikkautta, mitä Jumala meille jokaiselle haluaa jakaa. (Hän saattaa olla useille tuttu 4-tv Talent- ohjelman tai useiden lehtikirjoitusten myötä) Vietnamilais- syntyinen Theresa Doang laulaa.

Helena Ylönen, srk-pastori .

Huhtikuun Tuomasmessu Ristinkirkossa 27.4.08 klo 18

Huhtikuun Tuomasmessu Ristinkirkossa 27.4.08 klo 18

Teemana rukoussunnuntai

Kalle Kivi ja Sallamaria Rautavaara, puhe

Miika Hämäläinen, liturgia

Maria Siren ja Cantus Novus sekä Miikka Kallion bändi

Teejatkoilla messun jälkeen Stand Up -saarnaaja Tero Kajander

Rukouksen Tuomasmessu Ristinkirkossa 27.4. 2008 klo 18 !

”Minä menen nukkumaan. Amen.”

Rukoileminen on suosittua, tutkimusten mukaan 80 prosenttia suomalaisista rukoilee. Rukous auttaa meitä kuuntelemaan ja hiljentymään, rukous kantaa kun on vaikeaa, ja ennen kaikkea, rukous on lepoa.

Voidaan ajatella, että välimatka meidän ja Jumalan välillä on juuri rukouksen mittainen. Rukous huokuu Jumalan lapsen levollisuutta. Menen levolle ja nukahdan, ehkä iltarukous jäi kesken tai unohtui kokonaan, mutta ei se mitään. Sitten herään taas aamuun; koko yön Herra suojeli minua. Tämä suojeluoperaatio ei ole riippuvainen minun rukousteni eikä uskoni määrästä. Tai on se ehkä sillä tavalla, että huono rukoilija ja heikkouskoinen tarvitsee aivan erityistä suojelua ja hänelle järjestetään sellainen. Rukouksessa olennaista ei siis ole sen määrä tai muoto.

Heikoinkin huokaus lasketaan rukoukseksi. Tällaiseen heikkoon huokaukseen on jopa luvattu erityinen siunaus, sillä silloin kun emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, Pyhä Henki auttaa meitä ja rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. Kaukanakin koettu Jumala on tavoitettavissa juuri rukouksella ja jo Luther sanoi pelkän huokauksena ilmaistun rukouksen kaikuvan taivaassa kovana pauhuna.

Mieleeni tulee se Lutherin rukous, josta olen kuullut kerrottavan. Uskonpuhdistaja oli väsyksiin asti selostanut Jumalalle iltarukouksessa monia maailmansa ja kirkkonsa huolenaiheita. Sitten hän yhtäkkiä oivalsi: ”Ai niin, Herra, tämähän on sinun maailmasi ja sinun kirkkosi. Pidä niistä huoli. Minä menen nukkumaan. Amen.”

Kaija Jyrkkä

Pääsiäisilon Tuomas 30.3. 2008 !

Ovat vieneet Herran pois haudasta ! Emmekä tiedä minne.

Näin Maria Magdaleena, aamulla varhain, hämärässä, peloissaan ja hämmentyneenä.
Tuttu kysymys meille kaikille olemme sitten missä haudalla tahansa.
Tämän pääsiäisen evankeliumi ei totisesti päästä meitä pääsiäisen iloon kuljettamatta meitä ensin haudalle. Maria Magdaleenan tavoin joudumme painimaan elämän uskon ja kuoleman uskon välimaastossa, punniten haluamme uskoa, uskoa elämään tai kuolemaan. Jerusalemin hauta on meille ymmärtämättömyyteen jättäytymisen paikka. Kun tapahtuu asioita, joita ei oma järkemme, tahtomme ja aistimme kykene selittämään ja perustelemaan, jää käteen jättäytyminen ymmärtämättömyyteen, josta alkaa Jumalan ymmärrys.

Jumalan ymmärrys kuljettaa juuri haudan hämärässä, käsi kädessä Maria Magdaleenan kanssa, Tuomaan lailla koetellen ja hapuillen jotain konkreettista, jonka tajuaminen olisi helpompaa. Vasta haudan suulla voi uskon silmin erottaa hauraan valon kajastuksen. Valon, joka on uuden elämän, uuden maailman aamun valo. Uskolla ja toivolla voimme takertua Jumalaan, joka kaikessa ahdistuksessa ja pelossa on läsnä suurempana ja vahvempama kuin maailma, mutta samalla järkemme ja aistiemme ulottumattomissa. Tuon pääsiäisaamun lämmin valo muutti koko maailman, jossa ei enää voi olla sellaista inhimillistä tuskaa ja helvettiä, johon ei voisi kätkeytyä ylösnousemuksen ja elämän toivo ja todellisuus! Kristus on täällä tänään! Yhtä elävänä kuin elämä itse, joka riisuu ja pukee, lyö ja sitoo haavat !
Voitonmerkkimme on tyhjä risti ja tunnusmerkkimme on toivo!

Miksi hiivit hänen haudalleen? Hän ei ole enää täällä.
Etkö aamun huomaa valjenneen? Hän ylösnoussut!
Hallelujaa, tulkaa katsomaan, hän ei ole enää täällä.
Hallelujaa soikoon maailmaan: hän ylösnoussut on!

Kaija Jyrkkä